Edellisestä kirjoituksesta onkin todella pitkä aika. Tämä vuosi on ollut aikamoista vastatuuleen tallustamista. Olen ollut työtehtävässä, joka kuormittaa liikaa, liikunta on jäänyt vähemmälle, kunto huonontunut, ruokatottumukset vaihdelleet, uni ollut epätasaista ja stressi on hallinnut elämää. Aika tahmeaa siis. "Väsyttää" on ollut yleisin sana puheessani. Ihan hanurista, jos suoraan sanon. Nyt toivon pilkahdus näkyy paristakin suunnasta. Ja jos ei muuta, niin tässä on ainakin opittu itsestä ja elämästä. Olen saanut mieleeni suunnan, johon haluaisin lähteä elämässni ja se jo itsessään on kiva asia, koska pitkään aikaan en nähnyt mitään suuntaa mielessäni ja se oli masentavaa. Joskin matka uuteen suuntaan on vasta alussa, mutta silti toivo on taas palannut osaksi arkea. 

Tässä pikapäivitys tähän väliin, kyllä se tästä rämpisestä kulkemiseksi taas muuttuu. Arkeen iloa ja toimintaa on onneksi tuonut ihana koiramme, jonka kanssa olen löytänyt metsässä kävelyn ilon ja sen rahoittavan vaikutuksen. Harmi vain, että päivät lyhenee ja aika seikkailla metsässä pienenee samalla. Jospa kohta tulisi lunta ja saisi telmiä hangessa. :)