Takana on kohta pari viikkoa flunssaa ja aaltoilevaa kuumetta. Sairastaminen on todella inhottavaa; ei voi urheilla, ei voi olla töissä, eikä voi oikeastaan tehdä mitään hauskaa. Reagoin kuumeeseen voimakkaasti ja nukun sen pois. Olenkin nukkunut paljon ja silti olen väsynyt. :( Luulin jo viikonloppuna olevani terve, mutta kaksi kevyttä treeniä kostautuivat sunnuntai-iltana kuumeena. No, tämä on ollut ainakin hyvä motivaattori jättää tulehdusta aiheuttavat/ tukevat aineet taas pois ruokavaliosta. Sokeri ja viljat (paitsi riisi) ovat jäneet taas pois. Maitotuotteita olen pitänyt vielä mukana kahvimaidon ja juustojen muodossa. Niitäkin voisi vähentää pikku hiljaa tai ainakin useampana päivänä. Sairaana helposti antaa periksi herkuttelulle, jotta olisi edes jotain kivaa. Voi kuitenkin olla, etteivät ne tue parantumista?

Kaikista pahinta on liikkumattomuus. Haaveilen lenkkeilystä (vaikka juokseminen on inhokkilajini) ja vaikka mistä (punnerruksista, leuanvedoista, kyykyistä...). Kauppareissulla katsoin kateellisena lenkillä olevia ja itse meinasin saada pohkeet kramppiin kävellessä pienen ylämäen ylös... Onneksi toistaiseksi järjen ääni on pysynyt mukana ja olen malttanut olla stressaamatta tästäkään liikaa. Mitään välitöntä etappia ei tulossa lähiaikoina, enkä tiedä onko pidemmälläkään tähtäimellä. En ole vieläkään lopullisesti päättänyt EM-kisoihin tähtäämisestä ensi kaudella. Ensin terveeksi ja sitten mietin tätä. 

Huomenna sitten töihin ja iltapäivällä lääkärin kautta kotiin. Varmuuden vuoksi haluan tietää onko joku tulehdustila päässyt valloilleen. Kumppanilla nimittäin oli lauantai-iltana hyvä olo ja sunnuntaina hän heräsi kummatkin silmät pahasti tulehtuneena ja poskiontelontulehduksessa... Tarkkana siis ja lääkärin lupa treenin aloittamiseen. 

No tästä pohjamudasta on hyvä kerätä motivaatiota sekä ruokavalion suhteen sekä treenaamisen suhteen. Treenissä täytyy mustaa aloittaa maltilla ja monipuolisesti. Ensi kerralla iloisemmalla meiningillä ja terveenä! :)